Kaikki kirjoitelmassa käytetyt (todella käytetyt: ne on luettu ja niihin viitataan tekstissä) lähteet merkitään kirjoitelman loppuun lähdeluetteloon, joka on tapana otsikoida Lähteet.

Lähteet täytyy merkitä luetteloon aakkosjärjestykseen, jotta tietty tekstissä viitattu lähde olisi mahdollisimman helppo sieltä löytää. Jokaisesta lähteestä merkitään lähdeluetteloon sellaiset tiedot, että niiden avulla lukijan on mahdollisimman helppo itse löytää kyseinen lähde. Tiedot esitetään tietyssä johdonmukaisessa järjestyksessä. Tämä järjestys on helppo ymmärtää kun muistaa, että kyseessä on keskusteluun osallistuminen ja keskustelupuheenvuoroihin viittaaminen. Lähdeluettelon jokainen kohde vastaa kysymykseen "kuka, milloin, missä (puheenvuorossa)". Jokaisesta lähteestä pyritään löytämään ja merkitsemään luetteloon ainakin seuraavat tiedot: tekijä; julkaisuvuosi; puheenvuoron nimi; missä julkaisussa ilmestynyt (jos ei itsenäinen julkaisu, kuten kirja); kustannuspaikka ja julkaisija (kustannusyhtiö tms.).

Lähdeluettelon yksityiskohdat on syytä muokata jonkin johdonmukaisen viittauskäytännön (standardin) mukaisesti. Kasvatustieteen alalla hyvin yleisesti on käytössä APA-standardi (American Psychological Association kehittämä laaja ohjeistus).

Ohjeita

Seuraavassa on ohjeita APA-tyylin mukaiseen suomenkieliseen lähdeluetteloon (muokattu Psykologia-lehden kirjoittajaohjeista; ks myös sivun https://koppa.jyu.fi/avoimet/kirjasto/kirjastotuutori/lahteet-hallintaan/lahteet-viittaukset/nain-viittaat APA-esimerkit.)

• Laadi lähdeluettelo aakkosjärjestykseen (sukunimi, etunimet/-kirjaimet, vuosiluku).
• Riippuvaa sisennystä voi käyttää, mutta älä sisennä rivejä sarkaimella tai välilyönneillä. Käytä kappalejakoa lähteiden välillä, mutta älä tee kahden lähteen väliin pelkkää tyhjää riviä enterin avulla.
• Usean kirjoittajan nimiluetteloon ei tule pilkkua ennen &-merkkiä.
• Merkitse julkaisuvuosi, nettijulkaisuista mahdollinen julkaisupäivämäärä. Jos julkaisuajasta ei ole tietoa, voi käyttää esim. lyhennettä n.d.
• Kursivoi kunkin teoksen nimi; jos kyse on lehdestä, kursivoi lehden nimi, sitä seuraava pilkku ja vuosikerran numero. Jos kyse on artikkelista toimitetussa teoksessa, kursivoi toimitetun teoksen nimi. Jos kyseessä on painamaton teos, sen nimeä ei kursivoida.
• Jos teoksen nimessä on useita sanoja, käytä isoa alkukirjainta pääsääntöisesti vain niistä ensimmäisessä. Käytä silti isoja alkukirjaimia sanoissa, joihin kuuluu iso alkukirjain kyseisen kielen konventioiden mukaisesti (kuten erisnimissä, englanninkielisissä kielten nimissä, saksankielisissä substantiiveissa). Kirjoita lehtien nimet niin kuin lehdet itse kirjoittavat ne – yleensä useimmat sanat alkavat isolla alkukirjaimella.
• Jos teoksen nimessä on otsikko ja alaotsikko, käytä niiden välissä kaksoispistettä, paitsi jos teoksessa on käytetty muuta välimerkkinä ajatusviivaa, huutomerkkiä tai kysymysmerkkiä. Jos teoksen nimeen kuuluu kaksoispisteen tai ajatusviivan jälkeinen alaotsikko, kirjoita se suomenkielisessä teoksessa pienellä alkukirjaimella, muunkielisessä isolla. Kysymysmerkin tai huutomerkin jälkeinen alaotsikko alkaa aina isolla alkukirjaimella.
• Lähteiden selitykset on suomennettava: esimerkiksi Teoksessa (ei ”In”), toim. (ei ”ed./eds.”), s. (ei ”p./pp.”), 3. painos (ei ”3rd edition”), ym. (ei ”et al.”).
• Kustannuspaikkaa ei suomenneta; ilmoita se sillä kielellä, jota teoksessa on käytetty.
• Sivunumeroiden (kuten yleensäkin numeroalueiden) väliin tulee lyhyt ajatusviiva eli n-ajatusviiva (en dash; –), ei siis lyhyt yhdysmerkki (hyphen; -) eikä pitkä ajatusviiva eli m-ajatusviiva (em dash; —).
• Tarkista, että viitaat tekstissä kaikkiin lähdeluettelossa oleviin lähteisiin. Samoin tarkista myös, että viittaat asianmukaisesti kaikkiin tekstissä oleviin kuvioihin ja taulukoihin (myös mahdollisiin liitteisiin), ja että tekstissä ei viitata olemattomiin kuvioihin tai taulukoihin (tai liitteisiin).

Kirjoittajien määrä tekstissä olevissa lähdeviitemerkinnöissä ja lähdeluettelossa

Jos käytetyssä lähteessä on 1–2 kirjoittajaa, kirjoittajat tuodaan tekstissä esiin koko ajan, esimerkiksi joko: Korhonen ja Virtanen (2018, s. 21–26) tai: (Korhonen & Virtanen, 2018, s. 21–26).

Jos käytetyssä lähteessä on 3–5 kirjoittajaa, ne kaikki tuodaan tekstissä esiin vain ensimmäisellä kerralla, esimerkiksi joko: Mäkinen, Nieminen ja Mäkelä (2018, s. 35–40) tai: (Mäkinen, Nieminen & Mäkelä, 2018, s. 35–40), ja sen jälkeen kirjoittajien määrä lyhennetään joko Mäkinen ja kollegat (2018, s. 52–60) tai (Mäkinen ym., 2018, s. 52–60).

Jos käytetyssä lähteessä on 6 tai enemmän kirjoittajaa, kirjoittajien määrä lyhennetään tekstissä alusta asti, esimerkiksi joko: Hämäläinen ja kollegat (2018, s. 134–136) tai: (Hämäläinen ym., 2018, s. 134–136).

Lähdeluetteloon kaikki kirjoittajat merkitään määrästä riippumatta kokonaan näkyviin, paitsi jos lähteessä on 8 tai enemmän kirjoittajaa. Silloin kirjoittajien määrä lyhennetään lähdeluettelossa (Kuusi ensimmäistä kirjoittajaa ... Viimeinen kirjoittaja), esimerkiksi:

Laine, S., Heikkinen, A. R., Koskinen, L., Järvinen, H-P., Lehtonen, V., Lehtinen, E., ... & Salminen, K. J. (2018). Teoksen nimi. Kustannuspaikka: Kustantaja.

Esimerkki lähdeluettelosta

Lähteet

Aittola, T. (toim.). (2012). Kasvatussosiologian suunnannäyttäjiä. Helsinki: Gaudeamus.

Antikainen, A., Rinne, R. & Koski, L. (2006). Kasvatussosiologia. Jyväskylä: PS-kustannus.

Antikainen, A., Rinne, R. & Koski, L. (2015). Kasvatussosiologia (5. uud. p., 2013) [Adobe Digital Editions -versio]. Haettu osoitteesta https://www.ellibslibrary.com/fi/book/9789524515924

Armstrong, C. E. (2011). Thinking and slacking or doing and feeling? Gender and the interplay of cognition and affect in new venture planning. Journal of Developmental Entrepreneurship, 16(2), 213–226. https://doi.org/10.1142/S108494671100180X

Birdthistle, N., Hynes, B. & Fleming, P. (2007). Enterprise education programmes in secondary schools in Ireland: A multi-stakeholder perspective. Education & Training, 9(4), 265–276. https://doi.org/10.1108/00400910710754426

Eaton, S. E. (2010). Formal, non-formal and informal learning: The case of literacy, essential skills and language learning in Canada. Calgary: Eaton International Consulting.

Edelman, L. F., Brush, C. & Manolova, T. S. (2008). Entrepreneurship education: Correspondence between practices of nascent entrepreneurs and textbook prescriptions for success. Academy of Management Learning and Education, 7(1), 56–70. https://doi.org/10.5465/AMLE.2008.31413862

Goldberg, D. E. & Deb, K. (1991). A comparative analysis of selection schemes used in genetic algorithms. Mateo, CA: Morgan Kaufmann.

Gordon, T. (2001). Johdanto. Teoksessa M. Nikunen, T. Gordon, S. Kivimäki & R. Pirinen (toim.), Nainen / naiseus / naisellisuus (s. 8–18). Tampere: Tampere University Press.

Hirsjärvi, S. & Hurme, H. (2000). Tutkimushaastattelu: teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Yliopistopaino.

Kangastie, H. (2016). Yksin vai yhdessä – yhteisopettajuus ja osaamisen kehittäminen. Teoksessa H. Kangastie (toim.), Yhteisopettajuus Lapin ammattikorkeakoulussa – näkökulmia ja käytänteitä oppimisen organisointiin (s. 11–16). Sarja B, Raportit ja selvitykset 8. Rovaniemi: Lapin ammattikorkeakoulu. Haettu osoitteesta https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/114157/B+8+2016+Yhteisopettajuus.pdf?sequence=1

Lappalainen, S. (2012). Beverley Skeggs: sukupuolen ja yhteiskuntaluokan piilotetut agendat. Teoksessa T. Aittola (toim.), Kasvatussosiologian suunnannäyttäjiä (s. 288–306). Helsinki: Gaudeamus.

Mitchell, R. J. (1993). Path analysis: Pollination. Teoksessa S. M. Scheiner & J. Gurevitch (toim.), Design and analysis of ecological experiments (s. 211–231). New York, NY: Chapman and Hall.

Pikkarainen, E. (17.1.2018). Opintokirjoitelman laatimisesta [wiki-sivusto]. Oulun yliopisto. Haettu osoitteesta https://wiki.oulu.fi/display/opintokirj/Opintokirjoitelman+laatimisesta

Ruskovaara, E. (2014). Entrepreneurship education in basic and upper secondary education – Measurement and empirical evidence. (väitöskirja). Acta Universitatis Lappeenrantaensis, 590. Lappeenranta University of Technology.

Ruskovaara E. & Pihkala, T. (2013). Teachers implementing entrepreneurship education: Classroom practices. Education & Training, 55(2), 204–216. https://doi.org/10.1108/00400911311304832

Sefton-Green, J. (2006). New spaces for learning: Developing the ecology of out-of-school education. Hawke Research Institute for Sustainable Societies, University of South Australia.

Siljander, P. (2015). Systemaattinen johdatus kasvatustieteeseen: peruskäsitteet ja pääsuuntaukset (cop. 2014) [Adobe Digital Editions -versio]. Haettu osoitteesta https://www.ellibslibrary.com/fi/book/9789517684439

Souto, A-M. (2014). "Kukaan ei kysy, mitä mulle kuuluu": koulutuksen keskeyttäjät ja ammatilliseen koulutukseen kuulumisen ehdot. Nuorisotutkimus, 32(4), 19–35.

Tilastokeskus (2017a). Työmarkkinat: väestö toiminnan mukaan. Helsinki: Tilastokeskus. Haettu osoitteesta http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_tyoelama.html

Tilastokeskus (2017b). Koulutus: tutkinnon suorittanut väestö. Helsinki: Tilastokeskus. Haettu osoitteesta http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_koulutus.html

Vilppola, T. (1997). Reaalipedagogiikalla elämänhallintaan. Teoksessa K. Ruoho & M. Ihatsu (toim.), Kasvatuksellisia ja kuntoutuksellisia katsauksia nuorten syrjäytymiseen (s. 221–229). Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 4. Helsinki: Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Haettu osoitteesta https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2013/05/23Kasvatuksellinen.pdf