Kirjoitelman muotovaatimukset

Aluksi on korostettava, että muotovaatimukset eivät ole "pelkästään muotovaatimuksia", vaan niiden tehtävänä on auttaa tuomaan kirjoitelman sisältö paremmin esille. Ne tekevät kirjoitelmista helpommin luettavia, yhteismitallisempia ja helpommin arvioitavia. Lisäksi muotovaatimusten hallinta on osa tieteellisen kirjoittamisen alkeita, jotka tieteellisissä opinnoissa on opiskeltava.

Kirjoitelmille asetetaan yleensä tietty laajuusvaatimus. Laajuus ei kuitenkaan ole olennaisin kysymys, vaan tärkeämpää on kirjoitelman sisältö, josta oppimisen tai saavutetun osaamisen voi päätellä. Kirjoitelman sisällössä täytyy tuoda esille opintojaksolla opittuja asioita. Näitä asioita on osattava käsitellä ja myös valita, mitkä ovat tärkeitä kohtia. Pelkkä asioiden poimiminen materiaaleista ja toistaminen kirjoitelmassa ei vielä kerro osaamisesta, vaan asiat on osattava muotoilla omakohtaisesti ja niihin on osattava ottaa kantaa.

Kirjoitelman tekstin tulisi aina olla helppolukuista, ymmärrettävää ja täsmällistä. Vältä luetteloiden ja epämääräisten vihjausten käyttöä. Muotoile sanottavasi selkeiksi lauseiksi. Kaikki harvinaiset termit ja vierasperäiset sanat on syytä selittää lyhyesti. Suurin osan kirjoitelmien sisällöstä sekä tutkimuksena että oppimisen osoittamisena koostuu käsitteiden määrittelemisestä – sen tekemisestä lukijalle mahdollisimman selväksi, mitä tarkoitat ja haluat sanoa! Muista tarkistaa myös kielioppi ja oikeinkirjoitus. Kielelliset virheet ja epätäsmällisyydet saattavat haitata ymmärtämistä ja joka tapauksessa ne haittaavat lukemista ja antavat huolimattoman (ja oppimattoman) vaikutelman.

Kirjoitelmia on olemassa erityyppisiä. Yleensä opintokirjoitelmassa täytyy aina olla sekä lähdemateriaalin referointia (ks. referaatti vai parafraasi) että omakohtaista pohdintaa. Tyypillinen akateemisen opintokirjoitelman lukujen rakenne  on johdantoluku–(aiheen käsittelyosan luvut)–pohdintaluku: 

1. Johdantoluvussa avataan aiheen tarkastelun lähtökohdat, motiivi (asetetaan "tutkimuskysymys"). 

2. Käsittelyosan luvuissa aiheen kannalta olennaisia näkökulmia tarkastellaan sekä lähdemateriaalin (kurssimateriaalin, kirjallisuuden) että kirjoittajan oman ajattelun varassa. Kirjoittajan oman ajattelun esille tuominen suhteessa käytettyihin lähteisiin on ensisijainen tapa ilmaista omaa oppimista. Aiheen käsittelyssä ja kirjoittajan oman ajattelun esiin tuomisessa voi auttaa akateeminen argumentaatiorakenne: 

   • teesi (teoria tai tutkimushavainto),

   • antiteesi (vastakkainen teoria tai tutkimushavainto),

   • synteesi (edellisten pohjalta perustellusti rakennettu teoreettinen malli, ehdotus, hypoteesi, tai jopa "tutkimuskysymyksen" osaratkaisu).

3. Pohdintaluvussa kootaan tehty tarkastelu ja tullaan johonkin johtopäätökseen (ratkaistaan "tutkimuskysymys", eli tuotetaan jäsennelty synteesi käsittelyosassa tehdystä tarkastelusta). 

Tehtävänannon yhteydessä voidaan asettaa tarkempia ohjeita kirjoitelman tyypille ja kirjoitelmassa edellytettävälle tarkastelutavalle, mutta tässä yhteydessä jaetaan kirjoitelmat karkeasti kolmeen luokkaan niiden laajuuden perusteella (kansilehti, sisällysluettelo, lähteet ja liitteet pois lukien):

1. suppeat kirjoitelmat (n. 3–5 sivua tekstiä; kurssin osatehtävä, kuten "luentopäiväkirja" tai "opintopäiväkirja")

2. keskilaajat kirjoitelmat (n. 5–10 sivua tekstiä; "essee", esim. kurssin loppusuoritus)

3. laajat kirjoitelmat (yli 10 sivua tekstiä; "tutkielma", esim. opintokokonaisuuden lopputyö, kuten opinnäytetyö)

Näihin eri tyyppeihin voidaan soveltaa seuraavia muotovaatimuksia hieman eri tavoin (tarkista aina lopuksi, että kaikki tekstissä viitatut lähteet löytyvät lähdeluettelosta, ja vastaavasti, että kaikkiin lähdeluettelossa oleviin lähteisiin viitataan tekstissä): 

1. Suppeissa kirjoitelmissa ei välttämättä tarvita erillistä kansisivua eikä sisällysluetteloa. Yleensä väliotsikointiakaan ei käytetä. Käytetyt lähteet on aina syytä merkitä lähdeluetteloon, mutta jos käyttää vain yhtä tai kahta tehtävässä määriteltyä lähdettä, ei lähdeviittauksia tarvitse välttämättä käyttää. 

2. Keskilaajoissa kirjoitelmissa merkitään lukujen otsikkotiedot (luvut ja niiden alaluvut) sisällysluetteloon kirjoitelman alkuun. Teksti alkaa seuraavalta sivulta sisällysluettelon jälkeen. Sisällysluettelon mukaiset lukujen otsikoinnit merkitään tekstiin normaalisti. Asianmukainen lähdeluettelo tulee kirjoitelman loppuun omalle sivulleen.

3. Laajoissa kirjoitelmissa tarvitaan erillinen kansisivu, asianmukainen sisällysluettelo, sisällysluettelon mukaiset lukujen otsikoinnit sekä asianmukainen lähdeluettelo. Tiivistelmä tarvitaan viimeistään opinnäytetyössä.

Voit käyttää Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnan opinnäytetyön asiakirjamallin Word-pohjaa keskilaajoissa tai laajoissa kirjoitelmissa (ilman tiivistelmäsivuja) ja opinnäytetöissä (tiivistelmäsivujen kera):

• Klikkaa linkkiä Opinnäytetyön asiakirjamalli_KPTK.docx ja Lataa avautuvalla sivulla oleva Word-tiedosto omalle koneellesi.

• Klikkaa linkkiä Uusi_opinnäytetyön_asiakirjamalli_ohje_03062022.pdf ja Lataa avautuvalla sivulla oleva PDF-tiedosto omalle koneellesi. Tiedostossa annetaan ohjeita Word-pohjan käyttämiseen.