Opintokirjoitelmissa tulee aina käyttää lähteitä. Usein kuitenkin lähdekirjallisuudeksi riittää opintojakson oppimateriaali (esim. kurssiesseissä). Muista, että opiskelu on tutkimusta: samoin kuin tutkija lukee kirjallisuutta ja tutkii muita lähteitä raportoidakseen sitten tiedeyhteisölle, mitä on saanut selville, opiskelija lukee ja tutkii kurssien materiaaleja (luennot, kirjallisuus, keskustelut, yms.) ja sitten raportoi kirjallisesti, mitä on niistä oppinut. Niin opiskelu kuin tutkiminenkin (jotka ovat siis oikeastaan sama asia) on keskusteluun osallistumista, ja siinä täytyy viitata toisten keskustelijoiden puheenvuoroihin. Mitä uudempi ja oudompi asia on, sitä tarkemmin ja perusteellisemmin täytyy materiaalia lukea ja omaksua.

Osaamisesta kertoo se, että osaat esittää asiat myös omin sanoin, mutta silti pystyt osoittamaan, mistä lähteistä ajatukset ovat peräisin. Omat pohdinnat ja erityisesti lähdemateriaalin kritisointi ovat sekä opiskelun tavoitteita että osoittavat hyvää oppimista, mutta vain, jos osaat perustella ja suhteuttaa omat näkökulmasi suhteessa lähdemateriaaliin, ja tuoda nämä perustelut hyvin esille. Sillä, että vain satut olemaan jostakin asiasta jotain mieltä, ei ole mitään merkitystä tässä yhteydessä. Usein on turvallista ensin esittää, mitä lähteissä sanotaan jostakin asiasta ja vasta sitten – vaikka erillisessä tekstikappaleessa – kertoa, mitä itse ajattelee asiasta. Pääasia, että omat näkökulmat ovat hyvin perusteluja ja kyseiseen keskusteluun liittyviä, ja tuot selvästi esille, mikä asia tai näkemys on mistäkin lähteestä peräisin, ja mikä on omaa ajatteluasi suhteessa siihen.

Pyri käyttämään ensisijaisesti luotettavia ja sopivia lähteitä: oman alan tieteellisiä julkaisuja ja oppikirjoja. Vältä erityisesti internetin epämääräisiä lähteitä, mielipidekirjoituksia ja ylipäänsä aineistoja, joiden osallistumista tieteelliseen keskusteluun ja kirjoittajan tieteellistä pätevyyttä et pysty luotettavasti arvioimaan. 

Pyri referoimaan käyttämiäsi lähteitä, eli kertomaan omin sanoin, mitä niissä sanotaan (ks. referaatti tai parafraasi, mutta ei plagiaatti). Tarvittaessa voit käyttää suoria lainauksia, mutta ne täytyy selvästi merkitä (lainausmerkein). Turhaa suoraa lainaamista tulee välttää, ja lainaukset tulee pitää mahdollisimman lyhyinä. Huomaa, että lainaus sinänsä ei useinkaan selitä itseään, siis sitä, mikä merkitys sillä on suhteessa tekstissäsi käsiteltävään asiaan.

Muista alusta lähtien, kun aloitat kirjoitelman tekemistä, merkitä itsellesi muistiin riittävät tiedot kaikista lähteistä, joita suunnittelet käyttäväsi.

Lähdeviittaukset

Tekstissä voi ja kannattaa viitata lähteisiin monella tavalla. Kaikille tavoille yhteistä ja tärkeää ovat ainakin seuraavat kolme vaatimusta:

1. Lukija löytää helposti kyseisen lähteen lähdeluettelosta.

2. Lukija huomaa, mikä kohta tekstissäsi on viittausta kyseiseen lähteeseen (ja mikä on omaa pohdintaasi, tai viittaa johonkin toiseen lähteeseen).

3. Lukija ymmärtää, missä mielessä viittaus on tehty.

Kirjoittaminen on keskustelua lähteiden kanssa, joten kerro lukijalle aina nämä tiedot siitä keskustelupuheenvuorosta, johon haluat viitata:

1. Kuka sanoi? Eli kirjoittajan nimi.

2. Milloin sanoi? Eli puheenvuoron julkaisuaika (vuosi tai tarkemmin).

3. Missä puheenvuorossa sanoi? Eli julkaisun nimi. 

4. Mistä puheenvuoro löytyy? Eli julkaisija, lehti tai toimitettu teos (omine tietoineen), tai esimerkiksi internet-osoite.

Kaksi ensimmäistä tietoa tulee olla tekstissä olevassa lähdeviittauksessa (sulkujen sisällä ainakin vuosiluku). Kaikki muut lähteen tiedot kerrotaan lähdeluettelossa.

Lähdeluettelo

Kaikki kirjoitelmassa käytetyt (todella käytetyt: ne on luettu ja niihin viitataan tekstissä) lähteet merkitään kirjoitelman loppuun lähdeluetteloon, joka on tapana otsikoida Lähteet.

Lähteet täytyy merkitä luetteloon aakkosjärjestykseen, jotta tietty tekstissä viitattu lähde olisi mahdollisimman helppo löytää. Jokaisesta lähteestä merkitään lähdeluetteloon vain sellaiset tiedot, joiden avulla lukijan on helppo itse löytää kyseinen lähde. Opintokirjoitelman kannalta tärkeintä on muistaa, että kyseessä on käytettyjen lähteiden varassa keskusteluun osallistuminen. Lähdeluettelon jokainen kohde vastaa tässä keskustelussa kysymyksiin: kuka, milloin, missä, mistä?

Jokaisesta lähteestä merkitään lähdeluetteloon ainakin seuraavat tiedot:

• kirjoittaja (tai yhteisöjulkaisija) eli auktoriteetti, 

• julkaisuvuosi, 

• missä julkaisussa ilmestynyt (teoksen, artikkelin tai julkaisun nimi), ja

• kustantaja.

Lähteiden merkitsminen ja lähdeluettelon laatiminen

Lähteiden merkitsemisessä ja lähdeluettelon laatimisessa on olemassa erilaisia käytäntöjä. Kasvatustieteen alalla yleisimmin noudatetaan APA7-viitteidenhallintatyyliä (American Psychological Association), joka on käytössä Oulun yliopiston Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnan opintokirjoitelmissa. Käyttökelpoisia suomenkielisiä lähteitä APA7-tyylin käyttöön ovat esimerkiksi:

• ­Oulun yliopiston kirjasto. (25.5.2026). Tieteellisen tiedonhankinnan opas: APA7-viittaustyyli. https://libguides.oulu.fi/tieteellinentiedonhankinta/apa 

• Pettersson, H. (8.1.2024). APA7-viittausjärjestelmän perusteista ja keskeisistä huomioitavista kohdista [Video]. YouTube. https://www.youtube.com/watch?v=ttlz5AcutUs 

• Ulvinen, V-M. (27.12.2025). APA7-viitteidenhallinta [PDF]. https://drive.google.com/file/d/1EjXRddRQxJX2grTSTJ8KGUnkAMqw2bri/view 

Englanninkielistä opastusta APA7:n käyttöön löytyy mm. näiltä sivuilta:

• American Psychological Association. (2023, November). References. https://apastyle.apa.org/style-grammar-guidelines/references 

• American Psychological Association. (2024, June). In-text citations. https://apastyle.apa.org/style-grammar-guidelines/citations 

• American Psychological Association. (2026, February). Reference examples. https://apastyle.apa.org/style-grammar-guidelines/references/examples