Lähdeviittaukset

Tekstissä voi ja kannattaa viitata lähteisiin monella tavalla. Kaikille tavoille yhteistä ja tärkeää ovat ainakin seuraavat kolme vaatimusta:

  1. Lukija löytää helposti ko. lähteen lähdeluettelosta.
  2. Lukija huomaa, mikä kohta tekstissäsi viittausta ko. lähteeseen (ja mikä on omaa pohdintaasi tai viittaa johonkin toiseen lähteen).
  3. Lukija ymmärtää, missä mielessä viittaus on tehty.

Ensimmäinen vaatimus on ehkä tärkein ja se saavutetaan käyttämällä johdonmukaisesti oikeanlaisia lähdeviitteitä. Kasvatustieteen alalla on tapana merkitä lähdeviite tekstiin sulkuihin siten, että siinä mainitaan tekijä ja julkaisuvuosi. Näillä kahdella tiedolla täytyy löytyä yksi ja vain yksi kohta lähdeluettelosta. (Jos lähdeluettelossa on useammassa kohdassa sama tekijä ja vuosiluku, niin käytetään lisäksi pikkuaakkosia erottamaan ne toisistaan.) Enempää tietoja lähteestä ei merkitä, koska loput tiedot löytyvät lähdeluettelosta. Sen sijaan tietoja viitatusta kohdasta ko. lähteessä voidaan ja usein kannattaa viittaukseen lisätä, esim. sivunumerot tai luvun otsikko. Mikäli lähdeluettelossa on julkaisupäivämäärä, niin viitteeseen voi merkitä pelkän vuoden, jos ei ole sekaannuksen vaaraa. Mikäli julkaisuaikaa ei ole tiedossa, käytetään vuosiluvun tilalla esim. lyhennettä n.d.

Toiseen vaatimukseen vastataan parhaiten "paketoimalla" viittaava teksti selvästi kahden viittausmerkinnän väliin. Esim. näin:

  • Siljanderin (2014) mukaan empiirinen kasvatustiede on (...). Lisäksi se myös (...). Sen sijaan hermeneuttinen pedagogiikka (...) (Siljander, 2014 s. 210–220).

Viittausmerkinnän toistoa ei tarvitse tehdä, jos muuten tekstiyhteydestä on lukijalle täysin selvää, mikä osa tekstistä on Siljanderin tekstin referointia tai käsittelyä. Muuten yksi lähdeviitemerkintä periaatteessa tarkoittaa vain sitä virkettä, jonka osana se on. (Huom. enää ei ole käytössä menetelmä, jossa pisteen sijainnilla sulkujen sisällä tai ulkopuolella osoitetaan, koskeeko viittaus yhtä vai useampaa virkettä!)

Kolmas kohta tarkoittaa sitä, että lähteisiin ei ole syytä vain nojata, vaan niitä voi ja täytyy myös kritisoida ja epäillä. Niistä voi jatkaa eteenpäin tai eri suuntaan, kuten elävässä keskustelussakin. Nämä suhtautumistavat täytyy tekstissä tuoda esille. Viittaaminen ylipäänsä on (tieteellisenkin) keskustelun korrektia käyttäytymistapaa ja sen avulta osoitetaan kunnioitusta toisten tutkijoiden työlle.

Toisen käden lähteet

Yleisohje on, että käytä vain ensikäden lähteitä, varsinkin tutkielmissa ja opinnäytetöissä. Kuitenkin joskus voi olla järkevää tai pakko käyttää toisen käden lähdettä. Tällöin ensikäden lähdettä - jota kirjoittajalla ei siis ole käytössään - EI merkitä lähdeluetteloon, vaan sinne merkitään vain se lähde, joka on käytössä. Viittauksen voi silloin tehdä esim. tällaisilla tavoilla:

  • Antikainen, Rinne ja Koski (2006, s. 36) nostavat esiin sosiologi Anthony Giddensin vuonna 1993 ilmestyneessä teoksessa New Rules of Sociological Method: A Positive Critique of Interpretative Sociologies esittämän ajatuksen, jonka mukaan sitä, tätä ja tuota ...
  • (Huomaa, että teoksen nimi tässä on kursivoitu, kuten olisi lähdeluettelossakin.)
  • Giddensin mukaan sitä, tätä ja tuota ... (viitattu lähteessä Antikainen, Rinne & Koski, 2006, s. 36).
  • Giddens (1993, viitattu lähteessä Antikainen, Rinne & Koski, 2006, s. 36) nostaa esiin sitä, tätä ja tuota ...
  • (Huomaa, että tässä tapauksessa (Giddens, 1993) viittaa siis käytössä olleessa toisen käden lähteessä (Antikainen, Rinne & Koski, 2006) olevaan lähdeluetteloon!)

Suorat lainaukset

Suorien lainausten käyttöön täytyy aina olla hyvä perustelu, ja niitä kannattaa yleensä välttää ja suosia omin sanoin referointia. Jos käytät suoraa lainausta, niin se merkitään selvästi lainausmerkeillä, jos lainaus on lyhyempi kuin 40 sanaa, tai omaksi sisennetyksi tekstikappaleekseen, jos se on sitä pitempi. Lainauksen alkuun, loppuun tai ympärille merkitään normaalit viitemerkinnät. Esim. näin:

  • Siljanderin (2014) käyttämän ilmaisun mukaan "empiirinen kasvatustiede on xxx" (s. 220).

Huomaa, että suoraan lainaukseen tulee aina liittää sivunumero.

Seuraavassa on Psykologia-lehden kirjoittajaohjeista ( http://www.psykologia.fi/kirjoittajille/yleiset-ohjeet-kirjoittajille ) muokattu ohjeistus APA-tyylin mukaiseen suomenkieliseen viittaustekniikkaan:

  • Useimmiten teokseen viitataan kirjoittajien sukunimillä, teoksen ilmestymisvuodella ja tarvittaessa sivunumeroilla.
  • Jos kirjoittajia on monta, kahden viimeisen väliin tulee &-merkki, jos viite on suluissa. Jos viite on lausemuotoinen, kahden viimeisen kirjoittajan väliin tulee ja-sana. &-merkkiä tai ja-sanaa edeltävän nimen jälkeen ei tule pilkkua.
  • Ensi kertaa viitattaessa luetteloi kaikkien kirjoittajien nimet, paitsi jos kirjoittajia on kuusi tai enemmän. Jos kirjoittajia on kolme tai enemmän, käytä uudelleen viitattaessa viitteenä pääsääntöisesti vain ensimmäisen kirjoittajan nimeä ja merkintää ”ym.”. Lausemuodossa ei käytetä lyhenteitä, joten ym.-lyhenne pitää korvata esimerkiksi ilmauksella ”X ja kollegat”, ”X ja hänen kollegansa”, ”X tutkimusryhmineen”, ”X ja hänen työtoverinsa”. Jos kirjoittajia on kahdeksan tai enemmän, merkitse lähdeluetteloon kuusi ensimmäistä sekä viimeinen kirjoittaja; korvaa muiden kirjoittajien nimet kolmella pisteellä (…).

Esimerkkejä perustilanteesta

  • ”…(Berhenke, Miller, Brown, Seifer & Dickstein, 2011).”
  • ”…(Berhenke ym., 2011).”
  • ”Berhenke, Miller, Brown, Seifer ja Dickstein (2011) tutkivat…”
  • ”Berhenke ja kollegat (2011) tutkivat…”
  • Erota tismalleen saman kirjoittajan/kirjoittajaryhmän teokset toisistaan pilkulla, merkitse mahdolliset sivunumerot ”s.”-lyhenteellä. Jos teoksia on samalta vuodelta, merkitse ne aakkosin.
    • ”…(Aaltonen, 2005a, 2005b, s. 167–170, 2010, painossa).”
  • Jos viittaat samalla kertaa useaan lähteeseen, listaa ne aakkosjärjestyksessä ja erota puolipisteellä (;). Jos käytät ”ks. myös” ‑rakennetta, sen jälkeen aakkostus alkaa alusta.
    • ”…(Aaltonen, 2010; Aaltonen, Meri & Luoto, 2005; Luoto & Aaltonen, 2007; ks. myös Aaltonen, 2005a; Luoto & Meri, 1998).”

Esimerkkejä poikkeuksista

  • Jos viittauksen lyhentäminen aiheuttaa sen, ettei lukija enää voi olla varma siitä, mihin lähteeseen viitataan, viittaus täytyy jättää lyhentämättä tai lyhentää toisin.
  • Esimerkki lyhentämättä jättämisestä:
    • Lähdeluettelossa on teokset:

Salonen, P., Lehtinen, E. & Olkinuora, E. (1998). Expectations and beyond: The development of motivation and learning in a classroom context. Teoksessa J. Brophy (toim.), Advances in research on teaching: Expectations in the classroom, 7 (s. 111–150). Greenwich, CT: JAI Press.

Salonen, P., Lepola, J. & Niemi, P. (1998).The development of first graders’ reading skill as a function of pre-school motivational orientation and phonemic awareness. European Journal of Psychology of Education, 13, 155–174.

    • Kumpaakaan viittausta ei voi muuttaa muotoon (Salonen ym., 1998). Myöskään (Salonen, Lehtinen ym., 1998) ja (Salonen, Lepola ym., 1998) eivät käy, sillä ym.-lyhenteellä ei voi korvata vain yhtä nimeä. Kaikki viittaukset on näin ollen kirjoitettava kokonaan auki.
  • Esimerkki toisin lyhentämisestä:
    • Lähdeluettelossa on teokset:

Lepola, J., Niemi, P., Kuikka, M. & Hannula, M. M. (2005). Cognitive-linguistic skills and motivation as longitudinal predictors of reading and arithmetical achievement: A follow-up study from kindergarten to grade 2. International Journal of Educational Research, 43, 250–271.

Lepola, J., Poskiparta, E., Laakkonen, E. & Niemi, P. (2005). Developmental interaction of phonological and motivational processes and naming speed in predicting word recognition in grade 1. Scientific Studies of Reading, 9, 365–396.

    • Kumpaakaan viittausta ei voi muuttaa muotoon (Lepola ym., 2005). Sen sijaan (Lepola, Niemi ym., 2005) ja (Lepola, Poskiparta ym., 2005) käyvät.

Kirjoittajien määrän vaikutus viittauksiin: [taulukko särkyi siirrossa, korjattava jotenkin, EP]

Viittauksen kohde

1. viittaus (jos se on lause­muodossa)

1. viittaus (jos se on suluissa)

Seuraavat viittaukset (lause­muodossa)

Seuraavat viittaukset (suluissa)

Lähde­luettelossa

1 kirjoittaja

Canetti (1994)

(Canetti, 1994)

Canetti (1994)

(Canetti, 1994)

Canetti, E. (1994).

2 kirjoittajaa

Rose ja Perski (2010)

(Rose & Perski, 2010)

Rose ja Perski (2010)

(Rose & Perski, 2010)

Rose, J. & Perski, A. (2010).

3–5 kirjoittajaa

Ruponen, Nummenmaa ja Koivuluhta (2000)

(Ruponen, Nummenmaa & Koivuluhta, 2000)

Ruponen ja kollegat (2000)

(Ruponen ym., 2000)

Ruponen, R., Nummenmaa,A. R. & Koivuluhta, M. (2000).

6–7 kirjoittajaa

Willcutt ja kollegat (2010)

(Willcutt ym., 2010)

Willcutt ja kollegat (2010)

(Willcutt ym., 2010)

Willcutt, E. G., Betjemann, R. S., McGrath, L. M., Chhabildas, N. A., Olson, R. K., DeFries, J. C. & Pennington, B. F. (2010).

8 kirjoittajaa tai enemmän

Jimerson ja kollegat (2004)

(Jimerson ym., 2004)

Jimerson ja kollegat (2004)

(Jimerson ym., 2004)

Jimerson, S. R., Graydon, K., Farrell, P., Kikas, E., Hatzichristou, C., Boce, E., … & The ISPA Research Committee (2004).